MINARIKUPPI

IMSA:n Legenda, Osa 2/3

Mutta aivan kuten IMSA:n ikuisiin papyruskääröihin oli kirjailtu, Laajavuoressa, tulen ja jään pyhässä temppelissä, koki pyhä neitsyt pyhän raskauden ja kuukausien valuessa hukkaan synnytti hän kaksi poikalasta. Toinen pojista oli hyvä, mutta toinen pojista oli paha. Ja niinpä pojat ajautuivat ilmiriitaan heti syntymänsä päivänä, ja ehkä senkin vuoksi he riitautuivat, etteivät minarijumalat olleet heitä ohjaamassa ja suojaamassa synnyttämisen hetkellä kuten oli ennustettu.

Lopulta otti käydäkseen niin, että paha ja ovelampi lapsista nousi voitolle ja painoi terävän veitsen veljensä rintaan. Mainittakoon, että hyvä veli ei suinkaan kuollut vaan lienee korjattavana vielä tänäkin päivänä jossakin päin laajaa Jyväskylän maata, luultavammin Ahi Salamisen pyhätössä. Voi myös olla, että yhtenä päivänä hyvä veli on palaava ja vaativa omaa paikkaansa pyhän Tuolimiehen rinnalla. Tästä ei kuitenkaan ole mainintaa pyhissä kirjoituksissa.

Voittajana ankarasta veljessodasta selvinnyt lapsi oli vahva heti syntymästään. Mutta IMSA:n johtajat olivat varuillaan, sillä he saivat tapahtumien kulusta vihiä ja käyttivät vanhaa hyväksi todettua konstia määräten kaikki Jyväskylän seudun ja IMSA:n valtapiiriin lukeutuvat poikalapset surmattaviksi. Laajavuoren tulen ja jään pyhässä temppelissä elävällä neitsyellä oli kuitenkin hyvä ja lämmin sydän eikä hän raaskinut riistää siron poikalapsen henkeä vaan punoi tälle oljista pienen kopan ja tilkitsi kopan jeesusteipillä. Tämän tehtyään hän vaelsi kaukaisille maille ja asetti kopan poikineen villinä huutavaan Lohikoskeen.

Kori viskoutui ja heittelehti mylvivän kosken pyörteissä, mutta kuin minarijumalten ohjaamana se säilyi ehjänä eikä se myöskään uponnut pohjaan. Aikansa seilattuaan kosken armoilla koppa ajelehti lähelle rantatöyrästä ja tarttui kiinni kähäräoksaiseen pensaaseen. Juuri siihen aikaan sattui niillä main laiduntamaan muudan Köhniöläinen, Bööniheimoon kuuluva paimen, joka huomasi pensaassa yksinäisenä kieppuvan kopan. Hän pelasti kopan talteen, irrotti jeesusteipit sen ympäriltä ja kantoi lapsen kotiinsa turvaan.

Paimen kasvatti lapsen yhdessä vaimonsa kanssa ja vasta pojan täytettyä kahdeksantoista vuotta kertoivat he tälle totuuden hänen menneisyydestään. Myös he kertoivat pojalle, että tämä saattoi mahdollisesti olla uusi IMSA:n Tuolimies, sillä kauan sitten laadittu ennustus oli käymässä toteen viimeistä kirjaisinta myöten. Ja paimen tiesi ennustuksesta sen vuoksi, että hän oli vanhan minariliiton miehiä ja odotti parempien aikojen tuloa. Hän oli hylännyt minarimaailman taittumattomien ristiriitojen vuoksi ja liittynyt bööniläisiin beduiineihin.

”Poikani”, sanoi paimen, ”sinun on korkea aika jättää lämmin kotiliesi ja suunnata maailman tuuliin. Mene, sillä kerran sinua odottaa suuri tehtävä!”

Mutta onnistuuko Tuolimies tehtävässään? Kuinka on mahdollista kukistaa IMSA:n hallituksen vanhat pierut?

...jatkuu, jos minarijumalat niin katsovat parhaaksi...