IMSA:n Legenda, Osa 2/3

Mutta aivan kuten IMSA:n ikuisiin papyruskääröihin oli kirjailtu, Laajavuoressa, tulen ja jään pyhässä temppelissä, koki pyhä neitsyt pyhän raskauden ja kuukausien valuessa hukkaan synnytti hän kaksi poikalasta. Toinen pojista oli hyvä, mutta toinen pojista oli paha. Ja niinpä pojat ajautuivat ilmiriitaan heti syntymänsä päivänä, ja ehkä senkin vuoksi he riitautuivat, etteivät minarijumalat olleet heitä ohjaamassa ja suojaamassa synnyttämisen hetkellä kuten oli ennustettu.

Lopulta otti käydäkseen niin, että paha ja ovelampi lapsista nousi voitolle ja painoi terävän veitsen veljensä rintaan. Mainittakoon, että hyvä veli ei suinkaan kuollut vaan lienee korjattavana vielä tänäkin päivänä jossakin päin laajaa Jyväskylän maata, luultavammin Ahi Salamisen pyhätössä. Voi myös olla, että yhtenä päivänä hyvä veli on palaava ja vaativa omaa paikkaansa pyhän Tuolimiehen rinnalla. Tästä ei kuitenkaan ole mainintaa pyhissä kirjoituksissa.

Voittajana ankarasta veljessodasta selvinnyt lapsi oli vahva heti syntymästään. Mutta IMSA:n johtajat olivat varuillaan, sillä he saivat tapahtumien kulusta vihiä ja käyttivät vanhaa hyväksi todettua konstia määräten kaikki Jyväskylän seudun ja IMSA:n valtapiiriin lukeutuvat poikalapset surmattaviksi. Laajavuoren tulen ja jään pyhässä temppelissä elävällä neitsyellä oli kuitenkin hyvä ja lämmin sydän eikä hän raaskinut riistää siron poikalapsen henkeä vaan punoi tälle oljista pienen kopan ja tilkitsi kopan jeesusteipillä. Tämän tehtyään hän vaelsi kaukaisille maille ja asetti kopan poikineen villinä huutavaan Lohikoskeen.

Kori viskoutui ja heittelehti mylvivän kosken pyörteissä, mutta kuin minarijumalten ohjaamana se säilyi ehjänä eikä se myöskään uponnut pohjaan. Aikansa seilattuaan kosken armoilla koppa ajelehti lähelle rantatöyrästä ja tarttui kiinni kähäräoksaiseen pensaaseen. Juuri siihen aikaan sattui niillä main laiduntamaan muudan Köhniöläinen, Bööniheimoon kuuluva paimen, joka huomasi pensaassa yksinäisenä kieppuvan kopan. Hän pelasti kopan talteen, irrotti jeesusteipit sen ympäriltä ja kantoi lapsen kotiinsa turvaan.

Paimen kasvatti lapsen yhdessä vaimonsa kanssa ja vasta pojan täytettyä kahdeksantoista vuotta kertoivat he tälle totuuden hänen menneisyydestään. Myös he kertoivat pojalle, että tämä saattoi mahdollisesti olla uusi IMSA:n Tuolimies, sillä kauan sitten laadittu ennustus oli käymässä toteen viimeistä kirjaisinta myöten. Ja paimen tiesi ennustuksesta sen vuoksi, että hän oli vanhan minariliiton miehiä ja odotti parempien aikojen tuloa. Hän oli hylännyt minarimaailman taittumattomien ristiriitojen vuoksi ja liittynyt bööniläisiin beduiineihin.

”Poikani”, sanoi paimen, ”sinun on korkea aika jättää lämmin kotiliesi ja suunnata maailman tuuliin. Mene, sillä kerran sinua odottaa suuri tehtävä!”

Mutta onnistuuko Tuolimies tehtävässään? Kuinka on mahdollista kukistaa IMSA:n hallituksen vanhat pierut?

...jatkuu, jos minarijumalat niin katsovat parhaaksi...

IMSA:n Legenda, Osa 1/3

IMSA:n ja minisuksiaikojen alkupuolella maailma oli levoton ja se oli kattoa myöten täynnä savua ja kaasua sekä kultapursissaan ilman asiakkaita soutavia jumalia. Myös rätisevät salamat iskivät paljasta Jyväskylän pintaa ja jos kattojärjestö IMSA:a ei lasketa, vain Andre Kiesewetterin näköiset olennot asuttivat maan päällystä ja vaelsivat puiset kartut kourissaan ruokaa ja lämpöä etsien. Näin maailmassa elettiin kauan sitten ja vain tylsämielinen ihminen eli maailmassa tavoitteenaan ei mikään.

Erään Laajavuorelaisheimon pyhissä kirjoituksissa oli kuitenkin säilynyt ikuinen ennustus, jonka mukaan taivaallisten konjugaatioiden asettuessa formuun, oli maailmaan syntyvä uusi voideltu Tuolimies, joka vapauttaisi minarikansat ja langettaisi minari-ihmisen toimille pyhän merkityksen.

Tarkka ennustus kuuluu näin:

”Sinä Jyväskylä, sinä Laajavuori, sinä olet pienin Tuolimiesten sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee IMSA:lle uusi hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Jumalat jättävät IMSA:n vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää. Sitten IMSA:n ihmisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä. Hallitsija on nouseva ja kaitseva heitä minarijumalien voimalla. Ja korkein minarijumala antaa hänelle vallan ja kunnian. Ja IMSA:n piiriin kuuluvat ihmiset saavat elää rauhassa, sillä uuden Tuolimiehen valta ulottuu maan ääriin saakka ja hän tuo rauhan.”

Mutta IMSA:n takapajuinen hallitus oli läpeensä korruptoitunut ja he pelkäsivät kaikkea muutosta, vaikka he olivat jo kumaria miehiä ja elonarki oli heille karvas. Myös IMSA:n kehitys oli polkenut paikallaan vuosikausia, mutta mitään uutta he eivät minisuksiurheiluun halunneet vaan nykyinen tila oli paras tila ja norsuunluusta ja lukemattomista jalokivistä veistetyissä valtaistuimissa vetelehtiminen elämän suuri huvi. Yhtälailla ylin kisapappi oli vanha ja parroittunut mies ja tutki pyhiä kirjoituksia siten, että löysi niistä ainoastaan merkityksiä, jotka miellyttivät IMSA:n hallitusta ja vanhaa Tuolimiestä.

Myös ihmiset olivat vain ihmisiä ja tyytyivät vallitsevaan tilaan IMSA:n saappaan alla. Mutta heidän puolustukseksi on sanottava, ettei ihmisen maailmassa todellla ja valheella ole paljoa merkitystä. Kaikki riippuu siitä minkä ihminen tahtoo uskoa todeksi. Ja IMSA:n tallomat ihmiset uskoivat asioiden nykytilaan.

Ja aivan niinkuin ennen muinoin, nyt ja aina tulevaisuudessa, johtajat pelkäsivät pyhien kirjoitusten ennustamaa Tuolimiestä kuin pahinta vihollista ja halusivat tuhota tämän aikeet. Mutta onnistuvatko he muuttamaan pyhien kirjoitusten kulun?

...jatkuu, jos minarijumalat sallivat...